Reviews

A disc not to be missed, marking Aapo Häkkinen as a Frescobaldian of real distinction (...) Häkkinen has a knack of articulating imitative points in a sinewy manner, and a rhythmic subtlety that allows minute distinctions to tell expressively. Where the music supports it, he plays with a panache reminiscient of Pierre Hantaï, and has a similar capacity for eccentricity, now drawing out one passage, now rattling off another, but without sacrificing the tight structure underlying even Frescobaldi's most fantastic inventions. This is playing of a high order.
Gramophone

Eine ebenso erfreuliche Entdeckung wie diese Stücke ist das Helsinki Baroque Orchestra, das mit großem Elan, aber nicht hemdsärmelig an Richters Musik herangeht, technisch sehr gut in Form ist und bei aller Durchdachtheit seiner musikalischen Gestaltung den Sinn für ein organisches und ebenso souverän wie entspannt wirkendes Spiel nich verliert. Mitreißende Spielfreude kommt hier ebenso zum Zug wie eine klare Durchdringung des Kontrapunkts oder eine emotionale Unterfütterung der Melodien. Mit ihrer perfekten Balance von Verstand und Gefühl leisten die Finnen dem vernachlässigten Mannheimer einen großen Dienst.
Fono Forum

Admirable assise technique et agogique (...) Häkkinen emporte la Fantaisie MB 13 avec une impressionante agilité, cisèle les diminutions mais ne contraint pas leur élan. Sa palette de toucher colore à l'envi la Pavane MB 60 et fait parler l'instrument sans dureté, même dans les saillies des gaillardes. Son geste, plus large que Dütschler, plus profond que Moroney, soutient fièrement la monumentale Quadran Pavan et les variations sur Walsingham. Cette réalisation grave (...) une prestigieuse carte de visite à un artiste plus que prometteur.
Diapason

Un disco asombroso. Byrd fue un compositor de matices y recursos dignos de Bach. Su música para teclado (...) revela a un compositor de una profundidad intelectual y una gama emocional pasmosas. Häkkinen lo comprende perfectamente y es, por tanto, capaz de abordar de manera plenamente convincente las exigencias técnicas y las filigranas estructurales de grandes monumentos como las extraordinarias Quadran Pavan and Galliard, la pareja similar numerada MB 60 o Walsingham.
No son muchos los clavecinistas que han comprendido realmente este repertorio, y me atrevería a decir que ni el propio Davitt Moroney, a pesar de la monumental hazaña de haber grabado la obra completa de Byrd para teclado, logra penetrar realmente en esta música tal como lo hace Aapo Häkkinen. El disco merece la publicidad más amplia posible, y no puedo menos de esperar que Häkkinen siga grabando más repertorio para virginal. ¡Bravissimo!
Goldberg

Häkkinen conveys these vital Frescobaldian sparks with authority and panache, making the most of the stark rhetorical contrasts which exist, for instance, between the Second and Tenth Toccatas of the 1627 collection. He often prefers brisker tempi from those of Rinaldo Alessandrini (Arcana) but without sacrificing any clarity of argument. In this respect Häkkinen is greatly assisted by a fine-sounding early 17th-century harpsichord.
BBC Music Magazine

Refreshingly different (...) Häkkinen's performances across the various genres reflect the variety of moods in the music. At times there is an almost nonchalant exploration of ideas (...) while at others there is explosive virtuosity. The improvisatory genres are complemented by thoughtful explorations of counterpoint in the canzonas. Häkkinen allows for an expressive rubato, but instead of searching out each affect, he achieves a broad and sweeping sense of movement across the whole structure.
Early Music

Es war eine Freude, dem agilen 32-jährigen Orchesterleiter und Cembalisten zuzusehen. Mit flinken Gesten gab er die Einsätze an sein fulminantes Orchester, hopste und sprang dabei auf seinem Schemel hin und her. Sein Engagement spiegelte sich auch im Spiel des erst 1997 gegründeten Ensembles. Da wurde exakt phrasiert und schön abgerundet, es entstand eine flüssige und dennoch dynamisch fein abgetönte Linienführung. Zwei zugaben beruhigten ein begeistertes Publikum.
Kölnische Rundschau

Kudos to Aapo Häkkinen for choosing sensible performing tempos that mirror their score designations, so that nothing is wildly manic or lugubrious. The slow movements are especially varied and rich in character, with the Helsinki musicians allowing full play to their rich harmonic palette and theatrical character.
In short, very rewarding, both as a document of a fascinating period in musical development, and for sheer good listening.
Fanfare

Le travail mené sur l’agogique est remarquable, au fond du temps ou par anticipation, chaque idée musicale est animée par une motricité qui lui est propre. De cette conjugaison découle le sentiment d’une musicalité sans cesse renouvelée, qui n’est pas sans rappeler les commentaires stupéfaits des auditeurs de l’orchestre de Mannheim, plaque tournante d’une revolution stylistique et génératrice de l’élan que prendra la symphonie classique.
Diapason

What the cover of the CD box does not tell us is that the Medici pieces are framed by a rich programme of fascinating music in performances of great insight and accomplishment. In Luigi Rossi's delectable Passacaille from the Bauyn manuscript, Häkkinen shows his particular talent for maintaining rhythmic momentum even in slow tempos. The same sense of perfectly judged momentum is apparent in two Gagliarde and a Ricercare by the Neapolitan Giovanni de Macque, where the playing is delicate and zestfully nimble, with melismata running like oil. The climax of the recital is Antonio Soler's now almost-notorious Fandango. There is no indulgence here in tricks of registration, for the harpsichord used is a single-manual 17th-century Italian instrument with only two 8' registers - but what musical resourcefulness! Here the spirit and physical movement of the dance is paramount, the rhythms tightly controlled but always flexible, the momentum always carried forward to the next step in the dance as Soler piles invention on invention, and the whirling tempo increases and increases until the shock of that final dominant chord. One recalls repeated priestly complaints to Spanish nuns in their closed communities that they really must desist from dancing the fandango before the altar.
Early Music

A beguiling mixture of brilliance and substance
Nottingham Evening Post

Musikalisch so frisch und unverbraucht, gestalterisch so intensiv und dabei genau und durchdacht im Detail, in der Wahl kalkulierter Klangdifferenzierungen hat man Barockmusik hierzulande lange nicht mehr gehört. Der junge, vom Cembalo aus leitende Dirigent übte eine tolle, suggestive Wirkung aus und geht gestalterisch eigene Wege, fern ab alles bezopften Prunks, aber auch allen Revoluzzertums. Es wird blutvoll, lebendig musiziert, das Wesentliche der Musik erfasst.
Dresdner Neueste Nachrichten

Enregistrer ces sonates en trio comporte toujours une prise de risque : si le défi technique est souvent relevé, rares sont les instrumentistes qui trouvent leur voie entre le délitement du discours, rigoureusement élaboré par Bach, à coup d'audaces expressives mal venues, et l'écueil trop fréquent d'un jeu mécanique, d'une stricte lecture qui serait déjà tout entière sur le papier. Perkola et Häkkinen, deux jeunes musiciens finnois à la complicité évidente, ont réussi là où de plus confirmés ont pu décevoir.
D'abord en choisissant un climat dans lequel on ne ressent aucune urgence, avec des tempos modérés ou lents nourris par la tension entre une partie de viole posée et apaisée, et, dans ce cadre rythmique, la liberté du clavecin qui retient ou presse son mouvement. Quelle que soit son allure, ce Bach-là reste bien vivant, car il n'est pas besoin d'aller vite pour avancer : contrairement à une mode qui tend à substituer à la qualité du chant la griserie de la vitesse, on perçoit ici tout ce que cette lenteur bien construite permet de beauté et de finesse.
Ensuite en ayant une vraie conscience de la polyphonie d'une texture à trois complètement mouvante où les rôles des deux premières voix changent sans cesse, parfois se répondant ou allant d'un mouvement conjoint, puis s'accompagnant alternativement ou s'éteignant pour réapparaître sous d'autres formes.
En plus des rares trios BWV 583 et 584, deux sonates pour clavecin complètent le programme ; remarquablement conduites, elles pourraient donner à certains l'envie de réécouter les récitals qu'Aapo Häkkinen, ancien élève de Pierre Hantaï et primé à Bruges, a gravés pour Alba et Deux-Elles.
Diapason

Finnish harpsichordist Aapo Häkkinen has begun to attract something of a following (...) The present performance has become the most accomplished to date, uniting the almost whimsically rhetorical passagework with the lightning virtuosity of some sections. Making sense of all this and achieving a real style of interpretation in Frescobaldi's music has been a slow process, and Häkkinen takes an important step. The sonorities of his instrument are also particularly pleasing, with a nice variety at times.
Medieval Music & Arts

Häkkinen's playing is pervaded by a thoroughly creative spirit (...) delicate, intelligent, exuberant. He personalises Frescobaldi in a way that can leave no listener indifferent. His emotional range makes one think of Romanticism at its best.
Classica

Aapo Häkkinen's rendition of the 4th Partita by Bach left everybody breathless (...) subtle, impressive. After the break, this young virtuoso played the F major Sonata no. 23 by Haydn, and if you think the Horowitz artistry in his Carnegie Hall recording cannot be surpassed, well, in the Ostfriesland church at 9 pm it was.
Clavichord International

Anyone who thinks that Byrd sounds best played in some kind of severe, metronomic style should have a good listen to this CD. Aapo Häkkinen really teases out the continental flavours in a nicely balanced programme of works both familiar and unfamiliar and isn't afraid to let things get quite heated when the music can take it. Häkkinen's sparkling virtuosity creates a real sense of excitement, and yet the performances remain communicative, intellectually satisfying and extremely easy to get along with. A listener cannot ask for more.
Early Music Review

This is an amazing disc. Byrd was a composer of Bachian subtlety and resource. His keyboard music (...) reveals a composer of staggering intellectual depth and emotional range. Häkkinen understands this absolutely, and is thus able to deal completely convincingly with the technical demands and the structural intricacies of great monuments such as the utterly extraordinary Quadran Pavan and Galliard, the similar pair numbered MB 60, or Walsingham. He also displays his lyrical side in such delicate pieces as the opening Praeludium and the soaring Lachrymae Pavan.
Not many harpsichordists have really understood this repertoire, and I'd venture to say that not even Davitt Moroney, in spite of his monumental achievement of recording Byrd's entire keyboard corpus, really gets inside the music in the way that Aapo Häkkinen does. This disc deserves the widest possible exposure, and I can only hope that Häkkinen goes on to record more virginals repertoire. Bravissimo!
Goldberg

Voici un disque surprenant. Byrd fut un compositeur dont la subtilité et les ressources étaient dignes de Bach. Sa musique pour clavier (...) révèle un compositeur d'une profondeur intellectuelle et d'une variété d'émotions surprenantes. Häkkinen le comprend parfaitement, et est donc à même d'aborder de façon tout à fait convaincante les exigences techniques et les filigranes structurales de grands monuments tel que les Quadran Pavan and Galliard, absolument extraordinaires, les deux pièces similaires numérotées MB 60, ou Walsingham.
Rares sont les clavecinistes qui ont compris ce répertoire, et j'oserais dire que pas même Davitt Moroney, malgré la monumentale tâche d'avoir enregistré l'intégrale des œuvres de Byrd pour clavier, ne pénètre réellement dans cette musique comme le fait Aapo Häkkinen. Ce disque mérite la plus grande diffusion possible, et je ne peux qu'espérer que Häkkinen poursuivra ses enregistrements de répertoire pour virginal. Bravissimo!
Goldberg

Aapo Häkkinen fait valoir une intelligence musicale aiguë, un jeu souple, des enchaînements bondissants; il parvient même à glisser au sein de la phrase ces fines distorsions rythmiques, déterminantes dans l'orientation du discours musical et gage d'une infinie richesse expressive.
La Libre Belgique

Häkkinen plays a very generous selection from all the genres found in Frescobaldi's publications. As a player he is challenging and exciting, presenting an individual view of the music which is always thoughtful and often highly virtuosic when the music calls for it. This is a performer who has grown on me and one who has much to say about this repertoire.
Early Music Review

Häkkinen, who is editing the manuscript for publication, conjectures that the music might have been composed by Prince Ferdinando de' Medici. Whoever the composer, these short pieces work very well (...) They have a persuasive advocate in Häkkinen who plays with sympathy and taste, helped by the mellow sound of the anonymous Italian instrument from Christopher Hogwood's collection. This sounds like a fine player in his element.
Early Music Review

This music is charmingly urbane and sophisticated. It is also very well played. The Helsinki Baroque Orchestra is a bit of a find. On the evidence of this disc, it is a world class period instrument ensemble. Tuning is immaculate throughout, and phrasing is intelligent and structurally sound. The antiphonal interplay between the violins placed right and left is delightful. I am looking forward to hearing more from this band.
If you have any interest in "big C" Classical music, you will enjoy this disc.
MusicWeb International

Pianistit selviävät yleensä J.S. Bachin Goldberg-muunnelmista noin 55 minuutissa, mutta Aapo Häkkiseltä meni siihen reilusti yli tunti. Hän laittoi runsaasti aikaa teoksen syvyysulottuvuuden tutkimiseen: tarkan artikulaation saivat harmoniset rakenteet ja kontrapunktiset kulut sekä retorista ilmaisua säätelevät tunnelataukset, affektit.
Häkkinen on ilmiömäinen kyky, jolla täytyy olla myös ihmeen hyvä muisti: nuotteja ei tarvittu. Hän antoi huikean näytteen cembalon kaunopuheisuudesta. Ilmaisuasteikko ulottui herkimmästä runollisuudesta hurjiin myrskyihin ja tuskaisimpaan paatokseen.
- Häkkisen improvisatorinen soittotyyli on rohkea irtiotto tasaisen kunnioittavasta esitystavasta. Esitysten elinvoimaisuus ja riemukas virtuoosisuus saavat ymmärtämään paremmin, miksi Frescobaldin taitoja aikanaan ylistettiin laajalti. On ihme, kuinka Häkkinen saa vapaasti ryöppyävän soittonsa kuulostamaan lujalta ja vakuuttavalta. Ennen kaikkea oiva ajoituksen ja jännityksen taito muotoilee vuolaat sointirakennelmat vankoiksi ja loogisiksi. Frescobaldi oli soitostaan kuuluisa, ja Häkkinen tekee täyttä oikeutta tälle maineelle.
- Helsingin Barokkiorkesteri elää karismaattisen johtajansa Aapo Häkkisen kera nousukautta. Ilmassa on samanlaista huumaa kuin 1980-luvun lopulla, kun barokkiliike ensi kertaa saavutti Suomen. Yleisö suorastaan ahmi orkesterin mainion ja vireän barokki-ilmaisun.
- Barokkimusiikki vaatii periodisoittimien taitajien lisäksi myös johtajapersoonallisuuksia, joilla on oma visionsa ilmaisupyrkimyksistä ja esitystyylistä. Nuoresta iästään huolimatta Aapo Häkkinen tekee kapellimestarina suvereenin vaikutuksen. Johtaessaan hän hyväili joka detaljia, ja Helsingin Barokkiorkesterista hän maanitteli samettimaisen pehmeän ja samalla ilmavan, läpikuultavan soinnin. Rytmiikka oli Häkkisen tarkoissa käsissä kevyesti aaltoilevassa, vaihtuvassa liikkeessä.
- Aapo Häkkisen toteuttama barokkilevy on ohjelmiston rikkaudessa ja esitysten laadukkuudessa poikkeuksellinen saavutus. Eikä vain kotoisessa, vaan missä tahansa vertailussa. Häkkinen osoittaa olevansa yhä varteenotettavampi lahjakkuus myös yhtyeiden luotsaajana. Helsingin Barokkiorkesteri soittaa hänen johdollaan verrattoman värikkäästi ja taidokkaasti. Häkkisen omat soolot ovat barokkiklaverismia taiturillisimmillaan ja tyylikkäimmillään. Giovanni Picchin cembalotanssit ovat hänen käsissään lähes räjähtäviä kiitävyydessään ja rytmisessä tarttuvuudessaan
- Cembalon äärestä johtava Aapo Häkkinen on verraton ilmeittäjä, joka saa uskomaan, että kaikkien aikojen musiikista löytyy yhtäläisesti ekspressiivistä latausta. Keinot ja kieli vain vaihtelevat. Suuren rakastajan herkkyydellä Häkkinen lirkutteli mainiosta orkesterista huokauksia, temperamenttisia syöksyjä, ihastuneita huudahduksia ja keimailevia tanssiaskelia.
- Suomalainen barokkiorkesteri kansainvälisellä levymerkillä on harvinaisuus, eikä Helsingin Barokkiorkesterin tarvitse hävetä ensiesiintymistään. Franz Xaver Richterin vuonna 1744 julkaistuissa sinfonioissa se lyö heti jalat alta. Kaikki keinot tuntuvat olevan sallittuja, kun kuuntelee Aapo Häkkisen valloittavaa tapaa ohjailla tuhansin ilmein musiikkia. Mielivaltaa se ei merkitse, vaan niin teknistä kuin musikaalista ilmeitystä leimaavat hienostuneisuus ja pursuileva mielikuvitus. Yhtäkkiset tummennukset, huokailevat fraasit, basson syvät murahtelut, laukkaavat viulut ja suuret rekisterihypyt muodostavat moniaineksisuudestaan huolimatta kauniin kokonaisuuden. Ja kuin kissa jaloilleen putoaa Helsingin Barokkiorkesteri erehtymättä joka käänteen jälkeen. Näin intohimoisesti tulkittuna Richter tuntuu jopa C.Ph.E. Bachin "tunteellisen tyylin" sukulaiselta.
Helsingin Sanomat

Aapo Häkkinen vakuutti Byrd- ja Frescobaldi-levyillään olevansa kansainvälisen tason cembalisti, ja nyt hän esittäytyy myös orkesterinjohtajana. Häkkisen tarkka tyyli kuuluu Helsingin Barokkiorkesterin soitossa, jossa on napakkuutta ja yksityiskohtien elävyyttä. Tancredin ja Clorindan taistelu lyö jo kättelyssä kaikki kortit pöytään: kiihkeät säveltoistot uhkuvat jännitteistä odotusta, ja kun päästään itse aseiden kolisteluun, draama seisauttaa intensiteetillään.
- Tämän levyn perusteella F.X. Richter kuuluu Mannheimin kärkijoukkoon ja kapellimestari Aapo Häkkinen maailmantähdeksi. Häkkinen kaivaa Helsingin Barokkiorkesterista irti tarvittavat äkkikäänteet (...) Häkkisen mestaruus tulee esille siinä, kuinka loogisesti hän navigoi Richterin kohtuuttomissa tunnemyrskyissä. Kuulija saa seikkailunsa, mutta turvallisesti.
Rondo

Mikä elämä ja tuoreus! Frescobaldin fantasia ryöpsähtelee kuin improvisaatio, tanssii ballettoa, häkellyttää rohkealla kromatiikalla, vaipuu mietiskelyyn ja syöksyy sitten taisteluun (Capriccio sopra la Battaglia) lähes rockrytinällä.
- Aapo Häkkisen johtama Helsingin Barokkiorkesteri soittaa vahvan ammattitaitoisesti, lennokkaan mukaansatempaavasti ja koskettavasti.
Suomen Kuvalehti

Pièce maîtresse du présent enregistrement, ce Combattimento importé du Nord surprend par un engagement qu'on n'attendait pas d'interprètes venus de latitudes aussi élevées. L'orchestre d'abord, à loisir visionnaire, enfiévré, endeuillé (...) Ensuite le testo du Finnois Petteri Salomaa, conforté par un timbre de baryton qui fait paraître éprouvantes les voix de ténor trop souvent entendues dans le rôle. Outre une intuition dans la peinture du mot et des affetti guerriers ou affligés qui eût comblé le Cremonais lui-même.
Quant au reste du programme, il nous permet surtout de goûter le savoir-faire de l'orchestre d'Helsinki dans une guirlande de Toccate, Sonate, Balli et Ricercari où ses initiatives rythmiques, avec le don d'une vraie couleur baroque, font merveille. D'autant que le chef Aapo Häkkinen se montre claveciniste plein de ressources dans le Pass'e Mezzo virtuose du Vénitien Picchi. En tout état de cause, cet album est une révélation qui ne sera boudée ni des monteverdiens, ni des autres.
Goldberg

Obra principal de la grabación, este Combattimento sorprende por el brío que es poco común entre los intérpretes procedentes de tan septentrionales latitudes. Destacar (...) el conjunto instrumental, visionario, apasionado, dotado de una latinidad digna de las mejores comparaciones (Alessandrini, Garrido).
Por lo que hace al resto del programa (...) nos permite disfrutar del buen oficio de la orquesta, sobre todo en la guirnalda de Toccate, Sonate, Balli y Ricercari, donde sus propuestas rítmicas, dotadas de un nítido color barroco, son una maravilla. Del mismo modo cabe hablar del director, Aapo Häkkinen, clavecinista de amplios recursos en el virtuoso Pass'e Mezzo del veneciano Picchi. En todos los sentidos, este disco supone una revelación.
Goldberg

Häkkinen at the pole position!
Aapo Häkkinen is the only one who can make the harpsichord sound like a grand piano. He grips his audience immediately with his intensive, full-blooded, virtuoso playing. His contact with the instrument is perfect.
- Häkkinen ger varje enskild variation sin egen specifika karaktär, troget, men inte slaviskt följande texten - han tillåter sig en del rubateringar, om än inte så ymnigt som vissa mer självsvåldiga interpreter - och med en riklig ornamentik som uttrycksmässigt stilmedel. Han spelade alla repriser och nådde upp till den försvarliga durationen 79 minuter, men inte för en sekund kändes framförandet onödigt utdraget. Häkkinen sätter hela sitt musikaliska kunnande i blöt och resultatet är konstnärligt tillfredsställande och genuint tankeväckande.
- Aapo Häkkinens aristokratiska apparition kunde mycket väl tillhöra själve Goldberg. Häkkinens spel var ur alla synpunkter exemplariskt och en uppmärksam ahörare kunde lära sig en hel del om cembalospelets teknik - fingrarnas ständiga kontakt med tangenterna, armarnas orörlighet utan den minsta pianistiska yvighet. Om den oerhörda inre spänningen och koncentrationen skvallrade spontana rörelser i kroppen, framför allt i fötterna och en gang spelade Häkkinen faktiskt staende à la Olli Mustonen, dock utan att förlora kontakten med instrumentet.
- Helsingfors Barockorkester spelar härligt under Aapo Häkkinens fantastiskt snärtiga ledning. Finländska kammaroperans gedigna uppsättning är verkligen sevärd och hörvärd. Speciellt välkommen är den här föreställningen eftersom vi är så svältfödda på alternativ operarepertoar.
- Aapo Häkkinen är en intelligent musiker, som inte bara musicerar med osviklig stilkänslä och genuin musikalitet utan även har en förmåga att sammanställa utmanande och idémässigt fyndiga programhelheter, där det välbekanta på ett fruktbart sätt kontrasteras mot det mindre kända.
Hufvudstadsbladet

Une magistrale interprétation des Variations Goldberg de J.S. Bach (...) Le nombre incroyable de concerts qui se donnaient dans le voisinage n'a pas empêché les nombreux amateurs de clavecin de la région de remplir l'église de Saignon lors de la brillante prestation du jeune virtuose finlandais Aapo Häkkinen. Une manifestation exceptionelle.
La Provence

Ein technisch überlegener, exzellenter Stilist, ein mitteilsamer Adagio-Spieler, ein formbewusster Ausdrucksmusiker, wie er etwa der Fuge impetuosen Stolz, der Ouvertüre durchblitztes Pathos schenkt.
Westfälische

Das Programm mit Werken von Byrd, Picchi und Frescobaldi war abwechslungsreich, zumal es Häkkinen verstand, die einzelnen Komponisten auch als Charaktere darzustellen und auch innerhalb von deren Werken zu differenzieren. Das machte den Abend kurzweilig und spannend, und der oft gehörten Meinung, Musica antiqua sei eintönig und damit langweilig, wurde gründlich widersprochen.
Nürnberger Zeitung

Was an diesem Konzertabend an verzaubernder Interpretation zu hören war, lässt sich mit Worten nicht beschreiben. Aapo Häkkinen ließ zum Teil recht bekannte Werke auf völlig neue Weise in seltener Schönheit erstrahlen. Atemlos konnte man die enorme Virtuosität (...) verfolgen. Nicht zu vergessen die erstaunlich fortgeschrittene künstlerische Reife des jungen Musikers. Im Publikum waren Besucher, die ihm bei seinen Konzerten nachreisen, um ihn ein zweites oder gar drittes Mal zu hören.
Ostfriesen Zeitung

Det är en extraordinär upplevelse att träda in i den extremt tystlåtna klangsfär som präglar Aapo Häkkinens klavikordspel. En ytterst tunn och tonsvag klangvärld där dramatiken äger rum i det lilla, i de förvånande kromatiska rörelserna över klaviaturen, i själva tondrömmeriet. Konserten som äger rum i regi av The Göteborg Clavichord Society, är närmast en seans, och snart får Haydns musik swedenborgianska dimensioner. Korrespondenser mellan de inre och yttre världarna. Upplysningstidens fantasteri, nu som ett förborgat kodspråk.
Göteborgs-Posten

This is a mature, thoughtful recording that suggests a much older, developed artist. Häkkinen builds his program around three praeludiums and a couple of fantasias, underscoring Byrd's mastery of both counterpoint and invention. Häkkinen does not play like a young take-the-World-at-all-costs virtuoso, frantically pressing the tempo to prove he has the chops. Rather, he lets the music breath, in some cases playing somewhat more slowly than one often hears, but ever so perfectly. His performance of the Lachrymae Pavan, Byrd's arrangement of Dowland's masterpiece, is as good as any I have heard on lute, and does the Byrd arrangement great justice. Don't be fooled: Häkkinen has the technique when he chooses to throw in a little dazzle. The recorded instrument (...) is the single best sounding Italian harpsichord I have on any recording. It sounds so good that one wonders why one would want any other kind of harpsichord...
- Which leads us to the Fandango of Soler. This is the Bolero of harpsichord literature: instantly appealing, but overstaying its welcome by droning on for far too long. That is, until Häkkinen's recording, which imbues the music with a sense of spontaneous abandon, smoldering passion, and genuine flamenco. I'm not sure what to say, except perhaps Olé!
Midlife Music Musings